Taidepaja

- mielen askartelija

Vihreä paratiisi

21 Comments »

September 1st, 2014 Posted 12:18 pm

vihreäOlen valinnut kuun jokaiselle ensimmäiselle päivälle oman värinsä ja vietän värien päivää poikkeuksetta kyseisenä aikana. Viettäessäni edellistä värien päivää tämän kuun alussa teemaksi olin asettanut vihreän värin. Yritän kaikin tavoin palvoa kyseistä väriä ja etsiä sille erilaisia merkityksiä, jotta pystyisin paremmin käyttämään sitä töissäni ilmaisemaan erilaisia asioita ja merkityksiä. Yritän myös havaita värin eri aistein. Haluan maistaa värin, haluan tuntea värin, haluan haistaa värin. Oikein tyytyväinen olin tämän kertaiseen väri-iltaani ja tunnenkin että minä ja vihreä olemme lähentyneen kovasti toisiamme.

Aloitin iltani vihreän teen parissa. Katsoin teetä. Haistoin teetä kun se oli kuivaa. Keitin teetä ja tunsin sieraimissani tuoksun ja höyryn lämmön. Otin teetä suuhuni ja tunsin sen eri maut eri osissa kieltäni. Katselin kasvejani. Halusin tuntea ne. Annoin niille vettä ja tunsin kuinka ne saivat energiaa. Leikkasin oksan ja tunsin kasvin tuskan. Vertasin väriä muihin väreihin ja mietin mikä suhde väreillä on toisiinsa. Väriympyrä on mielenkiintoinen asia. Ovatko vierekkäiset värit ystäviä keskenään ja ovatko vastavärit sodassa vai harmoniassa keskenään. Keskustelu värejen kanssa on loputon. Mutta tänään opin vihreästä yhden tärkeän asian. Se on osa ympäröivää mailmaani. Väri joka on ollut aikojen alusta ja tulee aina ruokkimaan mieltämme ja aistejamme erilaisissa muodoissa. Vihreä on paratiisi jossa elämme ja johon kuolemme. Olen vieläkin sitä mieltä, ettei ole taidetta joka on jokaiselle katsojalle sama. Mutta värit sen sijaan ovat monissa suhteissa yhdistäviä tekijöitä vaikkakin henkilökohtaiset mieltymykset asioihin kuten oreganon maku saattavatkin niitä varjostaa. Suosittelen väri-iltoja kaikille. Itselläni seuraava väri-illan teema on ruskea.

Posted in Uncategorized

Agressiivista tajunnanvirtaa

6 Comments »

August 25th, 2014 Posted 12:14 pm

näin se alkaaOn taivaan tosi, että tämä työ on välillä raskasta ja ajoittain tuntuu kuin joku repisi hiuksiani päästä juurineen. Mutta se, mikä johtaa tähän on juuri minun täydellinen omistautumisenhaluni jollaisen jokainen todellinen taiteilija tarvitsee. Tiedän sen tarvitsevani mutta samalla haluaisin kovasti luopua siitä sillä takin tyhjeneminen on ajoittain liiankin raskasta. Tämä on johtanut paradoksaaliseen tilanteeseen jossa kaksi toisilleen tuntematonta galaksia kohtaavat ja luovat jonkinlaisen alkuräjähdyksen kaltaisen aivokemiallisen reaktion.

Tunnetta voisi kuvailla samanlaiseksi tilanteeksi mitä magneetin plus ja miinus napojen kohtaaminen pohjimmiltaan on. Tunnen vasemman ja oikean aivolohkoni taistelun. Välistä päässäni säkenöi kuin pahimman migreenin aikaan. Mutta syvällä sielussani taistelen analysoidakseni tunteitani ja kanavoidakseni niitä ulos itsestäni, sillä koen taiteen myös katsojan aktivoimisen lisäksi olevan oman sielun heijastamista ja terapiaa. En usko että taiteilijalle, kuten minä on mahdollista pysyä tasapainossa, ellei opettele olemaan oma terapeuttinsa. Käsittelen itse aihetta saman taiteenlajin menetelmin millä johdattelen katsojaanikin. Maalaan kankaalle tunteeni ja koen kankaan muuttuvan muistivihkoksi edessäni. Muistivihkoksi joka kertoo minulle myöhemmin syvimmät salaisuuteni kuin päiväkirja jota edes siskoista kallein ei ole saanut katsoa. Siveltimeni kirjoittaa minun ajatukseni kankaalle salakielellä jota kukaan galleriaani taidetta tulkitsemaan tuleva henkilö ei pysty ymmärtämään. Ihmisyyden konseptini taltioituna personoidun itseymmärrykseni kautta on vaeltanut suojapaikkaansa. Suojapaikkaan jonka voin näyttää teille. Mutta teistä kukaan ei sitä tulee koskaan ymmärtämään.

Posted in Uncategorized

Kuljen kuudetta linjaa

1 Comment »

August 18th, 2014 Posted 12:09 pm

viivaLinjaa kuudetta kuljen mä kun kuudes maalaukseni tänään on valmistumaisillaan. Maistelin hienoa paikallisesta alkosta ostettua toiseksi halvinta punaviiniä jo viidennellä linjalla. Nyt tunnen olevani lähellä selväpäisyyden ja humaltumisen välissä kulkevaa veteen piirrettyä viivaa. Linjat ja viivat ovat tämän päivän teemani joten viimeinen tämän päivän tauluistani käsitteleekin tätä aihetta. Impersonoudun tulkinnan näkökulmasta asia on yksinkertainen. Viivojen lukumäärän määrittää katsojan silmä ja hänen käsityksensä numeraalisesta järjestyksestä jonka ympäristö jossa hän on kasvanut on hänelle opettanut. Personoidun tulkinnan kautta kuitenkin käsitys viivoista voi olla monivivahteisempi joten olen halunnut antaa tulkinnan varaa tässäkin teoksessani. Käsitys viivoistahan on monelle myös impersonoidun tulkinnan kautta hyvin yksiselitteinen. Monesti viiva käsitetään suorana muotona, joka yleensä myös käsitetään mittayksiköiden kautta. Oletko koskaan miettinyt miltä tuntuisi piirtää loputon viiva? Onko sinulle viiva loputon käsite vai sisältääkö se samalla käsitteen mitta?

Mielestäni vastaus on yksiselitteisesti, että viivaa ei mielletä loputtomaksi, eikä myöskään muodoltaan resonoivaksi.  Tästä syystä kutsun omissa töissäni esiintyviä viivaksi usein kutsuttuja muotoja linjoiksi. Linja on huomattavasti modaalimpi käsite, sillä ymmärräthän jo varmasti tässä vaiheessa, linjat käsittävät jopa impersonoidun tulkinnan rajoissa mahdollisuuden sisältää erilaisia vaihteluita muotojen ja jopa värien suhteen. Koen että myös aikajatkumo linjassa voi olla personoidun tulkinnan puitteissa loputon. Siksi tänään, kuljen kuudetta linjaa ja jätän sinun vastuullesi jättää selvittää maalausteni linjojen välinäisen keskustelun.

Posted in Uncategorized

Ihmisyyden konsepti ja Aikakäsitykset

9 Comments »

June 22nd, 2014 Posted 9:27 am

taidepaja_uusi_jänisHullu päivä sanon minä. Jotenkin tuli eilen ajauduttua ottamaan olutta paikalliseeen ravintolaan  ja tapasin muutaman taitelijakolleegani. Ajauduttuani melkoiseen humalatilaan ystävieni kanssa aloitimme mietiskelemään monenlaisia asioita liittyen erilaisiin aikakäsityksiin. Kollegoiden kanssa on aina mukava keskustella asioista ja hakea asioihin erilaisia näkökulmia. Monesti vietämme yhden teeman parissa tuntikausia aikaa joka on itselleni tärkeää sillä haluan ajatella asiat loppuun asti. Näkökulmat ja erilaiset väittämät avartavat maailmankatsomusta ja ikään kuin muovaavat meistä hiomattomista timanteista ihmisyyden konsepteja.

Ihmisyyden konseptia olen yrittänyt hahmotella useamminkin kuin kerran ja tämä asia askarruttaa mieltäni suuresti. Ensimmäinen asia asiaan liittyen on kuitenkin mielestäni aikakäsitys. Jokainen meistähän kokee ja hahmottaa ajan hieman omalla tavallaan. On myös huomattava ero siinä kuinka aikakäsitys henkilökohtaisella tasolla muuttuu riippuen missä paikassa olemme fyysisesti, mutta myös henkisesti. Myös jokaisen ihmisyyden konseptin syvin olemus eli henkilökohtaiset intressit saattavat viedä aikakäsityksiämme erilleen. Oletko koskaan koettanut hahmottaa aikaa tiimalasi kädessäsi jääkylmässä pakastinhuoneessa teurastettujen sikojen seassa? Väittäisin että tällä kyseisellä hetkellä jopa oma aikakäsityksesi olisi eri kuin hetkellä jossa olet virvoitusjuoma kädessäsi aurinkoisella rannalla tietäen että huomenna olet vapaalla. Ihmisyyden konsepti siis määrittää omalla tavallaan aikakäsitystä, mutta aikakäsitys on samalla konseptistasi riippumaton. Ei muuta kun pohtimaan ja kommentoimaan. Keskustelu on aloitettu ;)

Posted in Uncategorized

Taidepaja

7 Comments »

June 20th, 2014 Posted 12:27 pm

taidepaja_jänisHei olen taiteilijanimeltäni Vendi Verde Mondomo Buene. Käsitykseni maailmasta vaihtelee päivittäin ja yritän kuvastaa tätä taiteen eri muodoin. Yritän löytää minua ympäröivistä asioista mielenkiintoisia näkökulmia ja antaa taiteen tulkitsijalle mahdollisuuden hahmoittaa oma todellisuudentunteensa taiteeni kautta. Mielestäni tärkeintä taiteessa on sen aitous ja erilaisten näkökulmien pukeminen haasteellisiksi kokonaisuuksiksi jotka saavat katsojan psykedeeliseen eli mieltä kiihottavaan tilaan. Taide on kautta aikojen ollut osittain filosofiaa, osittain muotoa, kuvaa ja ääntä. Näitä elementtejä pyrin sisällyttämään jokaiseen taideteokseeni samalla tarjoten tulkitsijalle mahdollisuudet niin personoituun kuin myös impersonoituun tulkitsemiseen. Mielestäni  jokainen meistä on samanaikaisesti niin oman mielensä maalari kuin vanki.

Toivon taideteoksieni muotoutuvan jokaisen katsojan aivoissa heidän omaksi muotokuvakseen joka hahmottaa tilan käsitteet ainutlaatuisesti, omalaatuisesti, omalla tavallaan. Olen suuresti kiitollinen, että vuosien ja vuosien jälkeen koen löytäneeni tavan käsitellä taidetta ja tuoda sen katsojalle tavalla, joka antaa minulle tyydytyksen taiteen tekijänä. Vaikka kaikki tämä oli pitkäjänteinen prosessi jossa jouduin mitata omaa kärsivällisyyttäni ja älykkyyttäni, koen olevani onnekas löytäessäni suuren tarkoituksen joka taiteella meihin jokaiseen on. Itselleni yhteys kankaan ja katsojan ajatuksen välillä on aina ollut vahva. Tiesin jo yhdeksän vuotiaana että jokainen viiva kankaalla on jokaiselle katsojalle eri viiva. Sama viiva muodostaa eri ihmisen ajatuksessa erilaisia mielleyhtymiä riippuen hänen mielensä tilasta ja historiasta. Käsittelen blogissani taidenäkemyksiäni objektiivisesti ja toivon kirjoitusteni herättävän kiinnostavia, mieltäkiihottavia keskusteluja.

Posted in Uncategorized